Eron ABC (säv. & san. Kai Herdin 2004)

Kai Herdin kirjoittaa:

Kappaleen idea syntyi eräänä dramaattisena iltana, jolloin ihmissuhderintamalta satoi törkyä niskaan. Olin kuitenkin ehtinyt ostaa lipun Goran Bregovic and his Wedding and Funeral Band:n keikalle ja sinne menin hourupäisyyttäni hoitamaan. Ja Huvilateltasta biisin makedonialainen poljento sitten löytyi.

Sanoitus kuvastelee senhetkisiä tunnetiloja, mutta tietenkin karrikoiden. Erikoista tässä on se, että ilmeisesti tällaisia tilanteita oikeasti on, ainakin näin minulle on jälkikäteen kerrottu.

Onhan tuo totta: jos ei ole selkärankaa lopettaa suhdetta alkaa tehdä mitä ihmeellisimpiä hassutteluita, joista olettaa toisen ymmärtävän homman olevan terminaalivaiheessa. Joskus tosin tulevalle ex-siipalle ei mene asiat puhumalla jakeluun ja silloin suhteesta lähtevä osapuoli on ehkä pakotettu tekemään jotain rankkaa ja radikaalia. En kuitenkaan kehottaisi toimimaan vaan puhumaan ensin.

Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Feministirock (säv. & san. Vappu Rossi 1999)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Feministirock kiteyttää feminismiin liitetyt ennakkoluulot. Se on yksi niitä harvoja kappaleita, jotka ovat syntyneet äkillisen inspiraation tuloksena ja jotka ovat valmistuneet miltei kertaistumalla. Tekstin materiaali tietysti oli jo ikään kuin olemassa.
Sävel syntyi samalla kuin sanat; hyräilin melodiaa kirjoittaessani

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Hei poika (säv. & san. Vappu Rossi 2000)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Ensin tuli kertosäe. Kuuntelin bussipysäkillä korvalappustereoista Kauko Röyhkän Pikku enkeliä ja mietin, liekö kukaan naisartisti tehnyt kappaletta, jossa hän ikään kuin vanhempana naishenkilönä ihailisi ja metsästäisi nuorempia miehiä – kääntäen asetelmasta kun on tehty useitakin tekstejä. En muistanut siihen hätään yhtään, joten aloin miettiä, miten moinen kappale menisi.

Ajatus jäi hautumaan ja kirjoitin ensimmäiset luonnokset seuraavalla kesälomalla, kun matkustin pitkiä matkoja yksin junalla ja aikaa oli tarpeeksi. Teksti eli pitkään muistikirjoissani ja irrallisilla lapuilla (niin kuin useimmat sanoitukseni), kunnes sain väännettyä sen lopulliseen muotoonsa puoli vuotta myöhemmin.

Pelle Miljoona kehotti: ”Elä, kun olet vielä nuori.” Hei poika -biisin täti kehottaa: ”Tule meille, kun olet vielä nuori.” Näin suomalaiset rocklyyrikot ovat tarjonneet nuorisolle hienoja vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Vinkkejä nuoruuden varalle.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Humppa fatale (säv. & san. Kitkerät Neitsyet 1998)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Humppa fatale on Kitkerien Neitsyiden kappaleista ihka ensimmäinen, aivoriihessä syntynyt, useamman illanistujaisen tulos, yhteinen, ruma mutta rakas lapsi.

Lyriikka päätettiin jo lähtökohtaisesti banalisoida siihen pisteeseen, että riimiksi riittää jokaisen lauseen lopussa oleva A. Sama konstailematon ote on mukana myös sävellyksessä. Sijoitimme sointuja summittaisesti peräkkäin ja otimme rytmilajiksi kunnon suomalaiskansallisen humpan. Hyvä tuli. Teos sävellettiin pasilalaisen leikkikoulun pianolla.

Humppa loi kitkerään sanastoon käsitteen ”jänisräikkä-ilmiö”. Jänisräikkä-ilmiö saa täyttymyksensä silloin, kun alun lievähkö liioittelu tai miltei arkirealistinen sanailu kasvaa kappaleen edetessä silmittömiin ylilyönteihin.
Alussa nostetaan räikkä hillitysti näytille, annetaan sille muutama koepyörähdys, sitten mopo karkaa käsistä ja lopulta räikkää pyöritetään aivan mieltä vailla, kaikin voimin, hullun kiilto silmissä, vaahto suusta valuen.

Humppa on kappale, jonka olemme esittäneet encorena miltei poikkeuksetta jokaisella keikalla. Se on myös kappale, joka mielipuolisuudestaan ja kökköydestään huolimatta on ilahduttanut kaikkia ikä- ja kokoluokkia.

Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Kaksio (säv. & san. Vappu Rossi 1998)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Kaksio on pieni kertomus idyllin hakemisesta. Olin pitkään halunnut tehdä kappaleen, jossa kauniin vilpittömällä melodialla laulettaisiin jostakin hieman... karheammasta. Eli suloinen lallattelu kohtaa hiuksia lattiakaivossa. Iltakävelyllä nähdään tähtiä ja oksentavat lapset. Romanttinen kohtaa realistisen.

Teksteissäni on hyvin harvoin suoria lainoja todellisuudesta, mutta tässä on niitä. Minulla ei ole vieläkään tilaa pianolleni. Haluaisin oikeasti lautalattiat ja isot ikkunalaudat viherkasvejani varten. Parvekkeella nukuin eräänä kuumana kesänä kämppikseni kanssa Vallilassa; naapuri tuli hulluksi ja alkoi puoli seitsemältä laulaa kurkkua repivästi ”Jumala ompi linnamme” ja messuta runoa Tuonelan joutsenesta. (”Vaimea veisaus” on tästä tosin hieman laimea ilmaus.)

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Kiltti tyttö (säv. Kai Herdin, san. Vappu Rossi 2001)

Vappu Rossi kirjoittaa sanoituksestaan:

Sanoituksen idea on yksinkertainen: tyttö oli ”tuhma”, mutta sitten hän tapasi miehen.

Riimejä syntyi materiaalinkeruuvaiheessa tolkuttomasti kun innostuin keksimään, mitä kaikkea tyttö olikaan mahdollisesti tehnyt. Suurin työ olikin karsiminen.

Tytön aiemman elämän puuhastelut olivat alun perin ehkä surrealistisempia. Lähtökohtana kappaleelle olivat muistiinpanoni vuodelta 1992. Siinä kirjoituksen päähenkilö luettelee, mitä kaikkea hän ei tee, ja toteaa olevansa Hyvä Ihminen: ”en tuhoa kuuta ohjusmyrskyllä”, ”en puraise paavia kiveksistä”.

En halunnut lauluntekstiin aivan näin kaukaa haettuja esimerkkejä; siistin muutenkin tekstin aika arkiselle tasolle. Pointtina on osittain pilkata ajatusta, että ns. tuhman tytön olisi syytä käydä läpi kuvaillunkaltainen muutosprosessi päästäkseen kunnolliseksi vaimoehdokkaaksi. (Noihin aikoihin minua kiinnostivat muutenkin madonna-huora -asetelman variaatiot.) Toinen idea on vain leikkiä ajatuksella, että biisin edetessä saamme ”kiltin” tytön taustasta selville jatkuvasti uusia aspekteja. Tyttö ei ole ollut aivan niitä konventionaalisimpia, jos kaikki se, mitä hän ei nykyisin tee, on kuulunut hänen menneisyyteensä.

Kai Herdin kirjoittaa sävellyksestään:

Näihin Vapun suloisenriipiviin sanoihin sävellys tuli kuin taivaasta. Tai pikemminkin televisiosta. Kiitos jo edesmenneiden Salaisten kansioiden. Jonkin kummallisen Halloween-jakson lopussa zombit kaivautuvat ulos haudoistaan ja jostain perverssistä syystä alkavat tanssia hidasta lattaria. ”Kiltin tytön” sävellys syntyi tuosta episodista insipiroituneena. Hieman jazzahtavimmista sävyistä levyllä kiitos kuuluu Huttusen Miikalle, joka sovitti jalosti riffistä tuollaisen Bo Kaspers -tyylisen. Itse C-osa on suoraan ruotsinlaivalta, mutta istuu mukavasti Vapun kabaree-laulun alle.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Kitkerät Neitsyet (säv. & san. Kitkerät Neitsyet 1998)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Kappale syntyi käsi kädessä Humppa fatalen kanssa, laulajattarien yhteistyönä. Sen teema on helppo todeta ja ymmärtää. Nimibiisimme korostaa bändin nimen sisältämää vanhapiika-aspektia. Aiheen käsittelytapa sai uskoakseni herätteen Kantelettaren sensuroiduista runoista, kullinmanaus- ja kyrvännostatuslauluista; meistä oli jollain tapaa hauskaa sanoa suorasukaisesti asia, jota ehkä yleensä nykylyriikoissa peitellään... miehen naisenkaipuu käsitetään yleisesti ikään kuin normaalina, mutta naisen miehenkipeys hivenen säälittävänä, ja siksi meistä olikin hienoa julistaa sitä iloisna, huutaen, laulaen, ylidramatisoiden. Innostuimmekin keksimään aika monta metaforaa asiasta.

”Yhden asian liike”, joka laulussa elää ja vaikuttaa, sai meidät myös väliaikaisesti kyllästymään biisiin - se oli syrjässä vuoden päivät. Tauon jälkeen totesimme, että naisihmisen puutetiloista ei kyllä vieläkään juuri lauleta; vanhapiikuuttaan ei ulvo monikaan naisartisti – meidän on se siis tehtävä. Otimme kappaleen uudelleen biisilistalle vuoden 2000 tienoilla. Silloin meillä oli jo tarpeeksi ohjelmistoa tasapainottamaan yhtyeen ”ideologista sisältöä”.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Maailma on huono (säv. Antti Mattila, san. Vappu Rossi 2001)

Vappu Rossi kirjoittaa:

”Niin tai näin – aina väärinpäin” tai ”ojasta allikkoon”.

Pessimismi on hylättävä. Kaikissa vaihtoehdoissa on vaaransa, aina voi mennä päin mäntyä. Maailmako se huono oli vai kompastuinko vain katukiveen?

Kappaleen idea ja nimi syntyi arnhemiläisen taideakatemian kahvilassa Hollannissa syksyllä 1999. Odottelin ystävääni luennolta ja kirjoittelin niitä näitä muistivihkoon. Olin pitkään halunnut matkoille, pois Suomen kuvioista, mutta sitten kun pääsin pois, alkoi yksinäisyys vaivata. Kirjoitin vihkoon: ”kun on kotona niin odottaa matkalle pääsyä, ja sitten kun matkustaa, tulee koti-ikävä”. Huomasin saman dilemman piilevän myös muissa arkisissa toimissa: ”sitä odottaa ensin kiirettä, sitten kiirehtii odottamaan”. Tai kuten freelancerin ikuinen ongelma: kaikki työt on otettava vastaan, koska ei tiedä, milloin niitä taas saa: eli ottaa vastaan aivan liikaa töitä ja uupumus ajaa unelmoimaan lomasta – ja kun vapaa-aika vihdoin koittaa, ei voi nauttia siitä, koska käyttää koko lomansa hermoillessaan ja pohtiessaan, tokkopa enää koskaan tulee yhtään työkeikkaa.

Näitä dilemma-pareja tulikin mieleen liuta ja hahmottelin biisin rungon valmiiksi. Vaihtoehtoparit toivat tekstiin mielestäni humoristisuutta. Tekstihän pelkistää vaihtoehtojen lukumäärät kahteen juuri kärjistääkseen ja osoittaakseen ajattelutavan pitämättömyyden. Olen ehdottomasti eri mieltä monienkin biisin väitteiden kanssa: esimerkiksi kappaleen aloitussäe ”kun on nuori ja intoa riittää, ei tiedä mitä haluaa / kun on tarpeeksi vanha ja tietää on liian myöhäistä toteuttaa” ei ole millään tavalla totta, mutta kuvastaa hyvin serotoniinivajauksen aiheuttamaa logiikkaa. (Jos olette joskus yön pimeinä tunteina, pms-oireissanne tahi krapulassa miettineet elämäänne nk. ”uudelta kantilta”, tiedätte mistä puhun. Koskaan ei pitäisi pohtia tulevaisuutta sellaisina hetkinä! Ennen kuin huomaattekaan, olette povanneet itsellenne keppikerjäläisyyden, dramaattisen avioeron, kuolleet lähimmäiset, taudin, tuhon, turmion ja tappion.)

”Maailma on huono” oli jo nimenä tarkoituksellisen kökkö; minusta se oli jopa hilpeä, kuten myös roimasti liioiteltua epätoivoa ruokkiva kertosäe. Yllätyksekseni jotkut ovat silti kokeneet biisin hyvin pessimistisenä, vaikka tarkoitus oli tosiaan harjoittaa pikemminkin pessimismin pilkkaa. Halusin osoittaa, että tällaista tämä nyt on, rosoista ja kuoppaista, ei siitä kannata piitata. Turha jäädä tuleen makaamaan. Tätä puolta korostaa myös Antin groove sävellys.

Tyypilliseen tapaani jätin tekstin pöydälle useiksi kuukausiksi ja tein sen lopulta valmiiksi vuoden 2000 lopulla.

Lopulliseen versioon sisällytin myös aitoa ärsyyntymistä. Törmäsimme erityisesti yhtyeemme alkuaikoina jatkuvasti outoon kaksijakoiseen palautteeseen. Ihmisryhmä, jota tässä yhteydessä voisin luonnehtia vaikkapa nimellä ”vanhempi polvi”, valitti toisaalta siitä, että ”voi kun nykyaikana ei nuoriso ota kantaa, kyllä me aikanaan sentään.” Ja sitten kun teki kaikkensa ottaakseen kantaa, sille naureskeltiin, kannanottoja vähäteltiin, ja sanottiin että ”voi kuulkaa kyllä me otettiin jo nuo asiat esille kolmekymmentä vuotta sitten, nyt kyllä lähihistorian tuntemus mättää teillä tytöillä, voi voi”.

Eivät aktiiviset nuoret edes 30 vuotta sitten itse kaikkea ihan alusta saakka keksineet – rakennettiin sitä edellisten sukupolvien saavutusten varaan ennenkin. Mieleen on jäänyt hetki Brechtin syntymän satavuotisjuhlakonsertista, jossa eräs laululiikkeen aktiivifiguuri tiukkasi minulta Brecht -tietämystä ja kun mainitsin mm. Kolmen pennin oopperan, minulle naureskeltiin: ”voi kuule tyttö me laulettiin Brechtiä jo 30 vuotta sitten, ette te sitä keksinyt”. En sanonut mitään, mutta hämilläni mietiskelin, millä perusteella 20-luvun lopulla hitiksi nousseen tekstin voi kokea omaksi oivalluksekseen joku sodan jälkeen syntynyt.

Kun tavoitatte minut parinkymmenen vuoden päästä illanistujaisissa itsekorostamasta ja viattomia yritteliäitä nuoria testailemasta, kehottakaa täyttämään itsearviointilomake. Ja jos nipotan siitä kuka keksi laulaa minkin coverbiisin ensin, ja teen sen laulujen asiasisällön kustannuksella ja itse tekstin kirjoittajan unohtaen, niin tainnuttakaa.

Säkeistö ”sillä, joka ei ota kantaa ei ole varaa valittaa / mutta joka suunsa avaa heti tyhmyytensä tunnustaa / joka ainoa mielipiteesi leimataan ja luokitellaan / ajatuksillesi kuulijan saat provosoimalla korkeintaan” sekä lopun kyyninen toteamus ”voit korkeintaan lainata klassikkoja, jos tavoitat totuutta parasta, sillä sekin vain halvasti mukailee joka näennäisesti ei varasta” ovat allekirjoittaneen heippalappusia kyseisille kriitikoille.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Miehet eivät pidä helpoista naisista (säv. Antti Mattila, san. Vappu Rossi 1998)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Aloin kirjoittaa tekstiä pian tavattuani aiemman poikakaverini. Tein sen puhtaasti itsereflektiomielessä, kehittääkseni sosiaalista kanssakäymistäni – pois tuhoisasta, kohti valoa. Jos jostakin piirteestä tekee pilkan kohteen, on siihen (näin toivon!) vaikeampi langeta jatkossa.

Vinkeissä on hiukan omaa, hiukan lainattua ja paljon keksittyä. Biisin nimi puolestaan on peräisin henkilöltä, joka vakavissaan perusteli tolkutonta käytöstään kyseisellä filosofialla.

Kappaleen parisuhdevinkit eivät ole sukupuolisidonnaisia, mutta niiden toteuttamisen väitetään olevan yleisempää naishenkilöiden keskuudessa. Ennen kaikkea teksti on kädenojennus kaikille niille puolisoille, joiden tyttö- tai poikakaveri on ”ei-helppo”.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Nollien nolla (säv. & san. Kai Herdin 2001)

Kai Herdin kirjoittaa:

Tämä jatkaa suomalaisen miehen itsesäälitystä, joka on tosin kääntynyt nyt naisten suihin. Alkuperäinen ”rap-osuus” on onneksi vaihtunut Leenan upeana esityksenä paljon hauskemmaksi ja rimmaavammaksi. Sanat kertovat siitä tunnetilasta, minkä kohtaa, kun toinen sanoo, että ”eihän meistä nyt oikeasti tule mitään”. Ensimmäisenä luonnollisesti tulevat kysymykset ”mitä tein väärin?” ja ”mikä minussa on vikana?”. Silloin tunnelmat ovat tuolla mollipuolella.

Sävellyksen pieni sekunti on pirullisen vaikea toteuttaa livenä, mutta onhan se levyllä kohdillaan. Tähän biisiin kaipaan aina tabla-rumpuja tahi vastaavaa.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Nään sinut edessäni (säv. Markus Vaalgamaa, san. Vappu Rossi 2002)

Vappu Rossi kirjoittaa sanoituksestaan:

Ensikuulemalta kappale on hempeä rakkauslaulu. Lähemmin tarkasteltuna se kertoo arkisen tarinan siitä, että kertoja on lyhyt.

Rumpalipoikamme Tuomas soittaa myös Soma-yhtyeessä ja tekstin idea syntyi heidän keikallaan Semifinaalissa. Edessäni oleva pitkävartinen lähimmäinen vei mahdollisuuden seurata ystäväni lavatyöskentelyä tarkemmin.

Murphyn lain mukainen kaava toteutuu siinä jokaiselle pienikokoiselle katsojalle tutussa tapahtumaketjussa, jossa elokuvan alkuteksteihin asti tyhjänä olleeseen etummaiseen tuoliin könyää pimeästä viime hetkellä leveäharteinen, suurikampauksinen jätti, joka peittää filmin tekstityksen.

Mieleen muistuvat ne moniaiset kerrat, kun pituudella siunattu lajitoveri on peittänyt näkyvyyteni elokuvissa, teatterissa, konsertissa, keikalla, kirkolla, messuilla, seuraintalolla… Puhumattakaan siitä pienen ihmisen hiljaisesta nöyryyden tunteesta, joka herää kun joutuu ruokakaupassa pyytämään tuntemattomia kanssaihmisiä apuun, koska osa tuotteista on sijoitettu hyllyssä ”aikuisten korkeudelle”.

Kirjoitin aiheesta riipivän tekstin ja naamioin sen kertosäkeellä lemmentunnustukseksi. Markus teki tekstiin iki-ihanan, romanttisen melodian. Sovitusvaiheessa tasapainottelimme ankarasti sen kanssa, kuinka lässyn kehtaamme biisistä tehdä.

Olen viehättynyt siitä ajatuksesta, että yleisö saa kappaleesta tyystin väärän kuvan, jos kuuntelee vain kertosäkeen. Itseään ja kaltaisiaan toistavat, kohtaamisesta ja kaipauksesta kertovat lyriikat puuduttavat mieltäni toisinaan; oli mukavaa kirjoittaa teksti, joka vaikuttaa tavanomaiselta popsanoitukselta mutta onkin jotain muuta.

Nään sinut edessäni sopii ohjelmistoomme myös sikäli, että peräti kolmen Kitkerän laulajan pituus on kokonaista 157 cm.

Markus Vaalgamaa kirjoittaa sävellyksestään:

Kappale syntyi sanat-ja-niihin-sävel-menetelmällä. Saatuani tekstin käsiin sävellystyyli hahmottui hyvin nopeasti. Tyyliksi muodostui väistämättä Elton John-tyylinen stadionpop-laulu. Sävellys syntyikin pianon äärellä sointuja tapailemalla.

Säkeistöstä halusin mollivoittoisen surumielisen tarinan joka jakaa yksinäisen solistin tuskan mutta kasvaa kuitenkin kohti kertosäettä melodiassa, stemmoissa, soinnuissa sekä soittotyylissä. Kertosäkeessä on pyritty pop-iloitteluun mausteiden kera: säkeistön mollisävy korvautuu duurilla, nouseva bassolinja, säröinen arpeggiokitara, sointuja vapaasti komppaava piano, laulustemmat melodian ympärillä ja kaiken kruunaava foni. Tekstin toisto ja melodian variaatio kuuluvat luonnollisesti pop-sävellykseen. Levytystä varten kappaleeseen toki harkitaan jousia, torvisektiota, kuoroa, patarumpuja, sinfoniaorkesteria...

Toivon vilpittömästi että sävellys kääntää surullisen ja tavallisen keikalla kävijän ongelman positiivishenkiseksi kollektiiviseksi kokemukseksi.

Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Pelataanko Yatzia (säv. & san. Kai Herdin 2000)

Kai Herdin kirjoittaa:

Biisin nimi sisältää vieläkin kirjoitusvirheen. Yatz-noppapeli kirjoitetaan ilmeisesti Yatsi. Kappaleen peripateettisen poljennon ja sanoman syntyä tuskin tarvitsee kertoa – jos sitä ei ymmärrä pitkän suhteen jälkeisen eron tuskatilan dramatisoinniksi, niin sitten on kuulijassa vikaa. Hieman vaikea kappale soittaa nykyäänkin, vaikka aikaa on kulunut roimasti. Even tulkinta tuo siihen vielä syvempää masennuksen sekaista hulluutta, mitä alun perin oli ehkä edes tarkoitus. Biisin a-osan 6/4-riffi löytyy jostain kansanmusalevyltä hieman mukailtuna. Tällä levyllä vanhin tekemäni kappale, joka on yhä vaikea kappale soittaa niin teknisesti ja, niin kuin mainitsin, muutenkin.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Pienen sydämen pienet murheet (säv. & san. Vappu Rossi 1998)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Säe, josta biisi sai alkunsa ja nimensä, ”pienen sydämen pienet murheet, pikku kyyneleet” on ex-kitkerä Katan kiteytys siitä vähättelevästä, päähäntaputtelevasta lässytyksestä, jota kappaleen päähenkilö harrastaa pikku vaimokettaan kohtaan. Kappaleen aiheena on siis paitsi vanhenevan tyttöystävän (parikymppinen kun ei ole enää parhaassa naimaiässä) vaihtaminen nuorempaan, kauniimpaan, sileäihoisempaan ja terhakkarintaisempaan, myös se salakavala piittaamattomuuden ja alistamisen laji, jossa tytön mielipiteet ohitetaan naurahtamalla ”höpsön typykän herttaiselle kiukuttelulle” jos erimielisyyttä pariskunnan välillä ilmenee.

Kappale on musiikillisesti melko vaatimaton ja se päätettiin tiputtaa ensilevyltä pois.

Koreografiat kuuluvat olennaisena osana laulun live-esitykseen.

Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Päden (säv. Alex Freeman, san. Vappu Rossi 2005)

Vappu Rossi kirjoittaa:

”Päden” on kokoelma yksinkertaisia, jokapäiväisiä tapoja, jolla itse kukin päivittäin, huomaamattaankin, tulee päteneeksi.

Se hetki, kun muut baarinpöydässä puhuvat sinulle tuntemattomasta kirjailijasta, ja nyökkäilet mukana: ”joo, olen kyllä tainnut kuulla sen nimen”.

Tai se, kun puhutaan vaikkapa matkoista, ja tunnet tarvetta lipsauttaa ”puolihuolimattomasti” sivulauseessa muistoja Kuala Lumpurista tai Costa Ricasta, vain vinkataksesi, että ”olen muuten matkustellut aika paljon”.

Päteminen on erityisen kiitettävää silloin, kun juttu, jonka kerrot, ei liity esillä olleeseen aiheeseen juurikaan; ja jutun kärki on siten lähinnä oma tietotaitosi tai kokemuspiirisi mittavuus!

Tai se, kun itse olet juuri kuullut jonkin tiedon, ja sitten kerrot sen muille ”itsestään selvänä”, vanhana faktana, ehkä jopa hämmästellen, jos muut eivät olleet kuulleet asiasta.

Tai se, kun saat kiitosta ansiotta, ja otat ne tyytyväisenä vastaan (vaikka hieman kaihertaisi). Tai kun jopa ehkä hieman muuntelet totuutta kiitosta saadaksesi!

Joku pätee sillä, että kerta kaikkiaan ei ymmärrä tai tiedä jostain asiasta mitään (esim. jalkapallo, tosi-tv, tietokoneet, pop-musiikki, taide). Tietämättömyyttä täytyy korostaa, siitä täytyy puhua, se jollain tapaa määrittää oivasti kertojan luonnetta ja maailmaa.

Nk. ”namedropping” on yksi viehkoimmista pätemisen muodoista. Oma nimimuistini on huonohko, joten pystyn itse harjoittamaan tuota jaloa taitoa vain harvoin, mutta olen kadehtien todennut, että se on käytännöllinen ja jokaiseen tilanteeseen sopiva pätemisen tapa – eikä kulu käytössä! Tieto on valtaa, ja nimen tai sitaatin muistaminen vihje tiedosta.

Musiikin alueella rockpoliisit huolehtivat pätemisestä puoliammattimaisesti. Iloinen amatööri voi aloittaa musiikkipätemisensä esimerkiksi listaamalla genrennimiä ja analysoimalla radiosta tulevaa musiikkia niiden avulla. Myös vertaaminen 3 – 4 vastaavan genren edustajaan katsotaan vakuuttavaksi näytöksi!

Päden -biisin lähtökohta ja ajatus on siis ”Miehet eivät pidä helpoista naisista” -kappaleen tapaan (itse)kasvatuksellinen. Pätemisen aihealueet toki vaihtelevat, mutta jokainen ihminen tuntee toisinaan tarvetta päteä. Kuuntelija tunnistanee itsensä ja lajitoverinsa ainakin yhdestä fraasista.

Tai sitten ei! Paljastavaa kyllä, monet ovat tulkinneet kappaletta niin, että siinä irvaillaan ”joillekin muille”, ”toisenlaisille” ihmisille, pätijöille, niille, jotka avoimesti pyrkivät todistelemaan pätevyyttään.

Jos kappaleen ymmärtää niin, on oletettava, että tulkitsijan oma päteminen on sitä muotoa, joka lauluntekstissä vihoviimeisenä esitellään: ”voit päteä sillä, ettet koskaan… ole päteä halunnut”.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Se pieni ero (säv. Heikki Huttunen, san. Vappu Rossi 1999)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Tämän hämmentävän kikkelijazz-flirttailun kärki on yksinkertaisesti siinä virheluulossa, että pettäminen olisikin jollain tapaa sukupuolisidonnaista eikä vain ylipäätään huonoa käytöstä.

Kappale on yksi Kitkerien vanhimmista. Se herätettiin uudelleen henkiin ensilevyn ilmestymisen jälkeen pianisti-Antin uuden sovituksen myötä.

Alkuperäinen teksti kertoi uhrautumisesta parisuhteessa, ja sen työnimi oli raamatullisesti ”Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat”. Teemana oli tuo itsepetoksen laji, johon ongelmallisessa liitossa
helposti lankeaa: usko siihen, että jonain päivänä uhrautumisesta saa palkinnon, ja ”jos nyt lopettaa, kaikki aiempi kestäminen on mennyt hukkaan”.

Biisin säveltäjä Heikki Huttunen sai inspiraationsa muutamasta ensimmäisestä säkeestä ja teki niiden pohjalta melodian, johon sitten kirjoitin uudet sanat. Idea muuttui ja tekstistä tuli lyhyempi – ja jopa tylympi.

Se pieni ero oli yhtyeen alkuaikoina keikkojen encorebiisi. Lavalla korostimme laulun mielipuolisuutta koreografioin, rekvisiittana meillä oli kepin varressa olevat punaiset sydämet (sellaiset mitä entisajan
missiehdokkaatkin pitelivät käsissään) ja usein puimme biisin ajaksi yllemme hempeät vaaleanpunaiset karvalankajakut.

Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Setä, tee minusta tähti (säv. Kai Herdin, san. Vappu Rossi 2001)

Vappu Rossi kirjoittaa sanoituksestaan:

Setä, tee minusta tähti -kappaleen idean sain nelisen vuotta sitten. Olimme soittokeikalla eräissä juhlissa, jossa oli läsnä paljon tuottajia, tv-moguleita, ”sainaajia” ynnä muita ylen tärkeitä henkilöitä. Keikan jälkeen eräs tuottajasetä tuli juttelemaan kanssani. Hänen mielestään juonsin ”kivasti” – lauluihimme hän ilmeisesti ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Hän kertoeli vaikutusvallastaan ja vihjasi mahdollisuuksiinsa tarjota minulle juontokeikkoja. Hän taputti kannustaen selkääni ja kaappasi minut hartiasyleilyyn: ”nyt tyttö sinusta tehdään tähti!”.
Minua häkellytti se varmuus, jolla setä tähteyttä tyrkytti: hänestä oli itsestään selvää, että ”tyttö” halusi tähdeksi. Ei väliä millä alalla tai millä tavalla. Tähdeksi!

Aloitin seuravana päivänä luonnostella kappaletta, jossa tyttö todella haluaisi tähdeksi, vilpitönnä, täysin kritiikittä – haluaisi julkisuuteen julkisuuden itsensä takia, ja luottaisi kaikessa tässä Setään, yliolentoon, kaikkitietävään tiennäyttäjään.

Aihe antoi minulle mahdollisuuden pohtia julkisuuden rakennuspalikoita laajemminkin ja todeta lakonisesti välissä, ettei ilmaisia lounaita ole.

Biisin kirjoittaminen kesti pitkään. Pidin niin paljon lähtöasetelmasta, etten halunnut sutaista kipaletta kokoon hätäisesti.

Matkan varrella olemme törmänneet useampaankin Setään. On povattu onnea ja auvoa, kunhan vain muutama pikkuseikka bändissä muuttuisi… tarkemmin sanottuna yhtyeen nimi, sanoitukset – ja esiintyjät. Eräs sedistä toivoi, että olisimme mustavalkoisempia, yksioikoisempia, miesvihamielisempiä – meidät olisi helpompi tuotteistaa ja myisimme paremmin.
Näitä naurettavia ehdotuksia kuunnellessa alkoi biisin valmiiksi saaminen tuntua yhä vain tärkeämmältä.

Kata, joka oli laulajana Kitkerien originaalikokoonpanossa, sanoi kerran: ”parempi ei mitään kuin väärää”. Tämä kiteytys nousee silloin tällöin mieleeni. Se pitää paikkansa monella eri elämänalueella, myös tässä yhteydessä.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt toinen kappaleen peruskysymyksistä: miksi Setä on juuri setä. Musiikkibisnestä hallitsevat keski-ikäiset tai sitä vanhemmat miehet. Poikkeukset korkeintaan vahvistavat säännön.
Sedän uskotaan olevan kaiken takana. On epäilty, josko sittenkin Kitkerät olisi jonkin sedän luoma konsepti. Jep jep. Minulta on jopa kysytty joskus, olenko todella sanoittanut kappaleet itse. Myös on säälitty Setää ja moitittu, kuinka voin purra kättä joka minua ruokkii. Käsitys Tytöstä ja Sedästä on syvemmin juurtunut kuin aavistinkaan!

Asetelmaa on siis syytäkin tökkiä.

Setä-biisi on tällä hetkellä ehdoton lempibiisini Kitkerien tuotannossa. Sanoitus on yksi onnistuneimmistani, vaikka jouduinkin tekemään joitakin rytmillisiä kompromisseja saadaksemme tekstin sopimaan Herzun sävellykseen.

Tylyn sanoituksen yhdistyminen ylipirtsakkaan disemusaan on yksi toimivimmista vastakkainasetteluistamme. Hieman harmittaa, ettemme ole voineet saada keikoille mukaan niitä karmivia discoviuluja, jotka levyllä Setää ylistäen jyystävät.

Nyt, kun Popstars- ja Idols- tyyppiset ohjelmat ovat tehneet satiirista totta, on Setä, tee minusta tähti ajankohtaisempi kuin koskaan.

Kai Herdin kirjoittaa sävellyksestään:

Vapun sanoitukset eivät ole aina helppoa rainaa säveltäjälle. Ainakin ”Sedän” kera oli suuria pulmia. Versioita valmistui seitsemän, joista viimeinen alkoi lähestyä levyltä tuttua kikkeli-discoa. Edeltävä versio oli lattari, joka muistutti jo jotain kuulua sävelmää. Jonkun (tn. Antin) perverssistä aloitteesta kappale muotoutui järkyttäväksi (omasta mielestäni) pseudodiskoksi. Myönnettäköön, että kappale toimii keikoilla muisevasti.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Sinuahan minä vain rakastan (säv. Heikki Huttunen, san. Vappu Rossi 1999)

Vappu Rossi kirjoittaa sanoituksestaan:

Sinuahan minä vain rakastan on yritys kirjoittaa rakkauslaulu, joka olisi jotakin muutakin kuin pelkkä rakkaudentunnustusten sarja a) juuri löydetylle b) menetetylle lemmitylle. Pieni jengantynkä on ehkä siinä, että tekstin päähenkilöllä on kyllä päällisin puolin jonkinlaista rakkauselämää, mutta se on vailla todellista tunnetta ja siksi vailla pohjaa.

Sanoitus oli jossain vaiheessa paljon osoittelevampi ja raadollisempi. Valmis teksti on onneksi kohtalaisen lempeä.
Heikki Huttusen sävellys teki kappaleesta aidosti kauniin.

Teksti on kirjoitettu yleisen tylsyyden ja nihilismin aallon vallassa kevällä 1999, sellaisena hetkenä kun toivoo että tuntisi mieluummin haikeutta tai surua kuin tympeyttä ja kyllästymistä. Olin puoli vuotta aiemmin eronnut poikaystävästäni, mutta teksti kertoo kyllä kuvitelluista hahmoista; tietenkin ajankohdalla on paljonkin tekemistä aiheenvalinnan ja käsittelytavan kanssa.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Sunnuntailaulu (säv. & san. Kai Herdin 2001)

Kai Herdin kirjoittaa:

Omituinen kappale, joka syntyi parissa tunnissa – ihan oikeasti sunnuntaina. Oskar Merikannon jalanjäljillä lauluteemaa elävöittää (jälkikäteen tarkasteltuna) lähes riemastuttava teksti. Surkuhupaisaa kyllä kaikki ovat tositapahtumia muutaman päivän aikajänteeltä. Karmivaa; kun kaikki pikkuasiat, jotka menevät persiilleen, laitetaan peräjälkeen, lopputulos kuulostaa perin (itse)ironiselta.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Tango Pecunia (säv. & san. Vappu Rossi 2002)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Tango pecunia on Kitkerien ensilevyn kappaleista ehkä suorasukaisin. Etukäteen jopa epäröimme, uskallammeko laulaa sitä keikoilla. Pelko oli turha – yleisö on ymmärtänyt kappaleen ironian oikein. Heti ensiesityksensä jälkeen Tango liimautui pakolliseksi osaksi biisilistaa.

Tekstin lähtökohta lienee selvä: poliittisen ilmapiirin oikeistolaistuminen, arvojen koveneminen, empatiaköyhyys, piittaamattomuus, rasismi... Tango esittelee maailmanjärjestyksen uusliberalistisesta näkökulmasta – ilman itsesensuuria, ilman kiertoilmauksia, täysin häikäilemättömästi.

Ajattelen, että kappale tuo esiin umpioikeistolaisen ajatusmaailman ”sen mitä haluaisi todella sanoa, mutta oveluus ja mukavuudenhalu estävät”.

Musiikillisesti kappale on luonnollisesti vallankumouslaulupastissi. Halusin rytmistä ja sävelestä sellaisen, että biisi sopisi laulettavaksi jonkin vinksahtaneen maailman mielenosoituskulkueessa.

”Raha-asioita koskeva päätöksenteko kuuluu niille, joilla rahaa on. Köyhä ei olisi köyhä jos se tietäisi miten rahaa käytetään.”
”Mitä ne työttömät valittaa ettei ole töitä, menisivät töihin.”
”Jos köyhä saisi rahaa, se alkaisi kumminkin heti elämään niillä”.

Kappale sai viimeistelyvaiheessa yllättävää sivustatukea eduskunnasta: käynnissä olleet keskustelut ydinvoiman lisärakentamisesta antoivat minulle hyvää valmista materiaalia säkeiden täydentämiseen. Laadukkaat perustelut ”se on heikomman sukupuolen hysteeristä höpinää” sekä ”tunnepohjaiset argumentit, järkisyiden väistäminen...” ovat väärentämätöntä lainaa suoraan maamme parlamentaarisesta ytimestä.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Tapaamisia (säv. & san. Kai Herdin 2002)

Kai Herdin kirjoittaa:

Jatkoa pateettiselle linjalle. Miltä tuntuu, kun on siivonnut, tiskannut, kokannut hulluna illan vierasta varten... ja ilta päättyy joka kerta bussiaikataulun lukuun? Jos ei itsekehu-taktiikka pure, niin sitten voi kokeilla herkkää tunneälyllistä lähestymistä. Tai sitten unohtaa taktikoinnin kokonaan. Tai vaihtaa ruokaseuraa. Ei aivan kokonaan omista kokemuksista kirjoitettu kappale.

Kappaleesta kuuluu Groove-FM:n vaikutus, varsinkin kun basisti säveltää aina ensin bassolinjan. Omituisista omituisin C-osa on velkaa Stingille. En tiedä mistä se syntyi ja miksi, mutta ainakin se on nyt levyllä.

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun

Välikauden nainen (säv. & san. Vappu Rossi 1998)

Vappu Rossi kirjoittaa:

Välikauden nainen on ensimmäinen Kitkerille yksin kirjoittamani kappale. Se on hetkellisen, yllättävän inspiraation tulos; kappale tuli käytännössä valmiiksi parissa tunnissa. Olin suihkussa ja mieleen pälkähti tuo sanapari, ”välikauden nainen”. (Olin pohtinut josko uskaltaisin ”lähteä marjaan” erään tapailemani pojan kanssa, epäröin.) Käsite tuntui sopivan vastaperustetun yhtyeemme konseptiin. Jospa välikauden nainen olisikin sairaalloisesti ylpeä asemastaan? Vallan briljeeraisi työllään ja tarjoaisi palveluitaan? Ja kun joku miehistä löytäisi uuden heilan, nainen jäisi ”kytikselle”, seuraavaa kierrosta odottelemaan?

Löydän kitarasta vain helpoimmat perussoinnut, jotka opettelin teininä nuotiorämpyttelyä varten: biisin yksinkertainen blueshenkinen soinnutus perustuukin niihin. (Piano minulta jäi muutossa Joensuuhun ja sain hankittua kosketinsoittimen vasta joulun alla 2003; sävellystyöni on pitkään perustunut lähinnä kohtuulliseen melodiamuistiin.)

Pidän kappaleesta edelleenkin (tosin en sen levyversiosta, jossa kurkkutulehdukseni vei ylä-äänistä kaiken ponnen; jos minulta kysytään, tämä kappale kannattaa kuulla livenä).

Kuuntele näyte * Kappaleen sanat * Sivun alkuun